perjantai 14. joulukuuta 2012

Pahan alku ja juuri - opinnäytetyöni

Hyvää iltaa.

Luulen, että olen taas palannut, varma en toki voi olla. Opinnäyte on vihdoin ohi, seminaari pidetty, kirjallinen osio säilötty kansioon, arkistoitu ja itse työ kääritty silkkipapereihin ja laitettu piiloon pahoilta katseilta. Synnytyksen jälkeisen masennuksen hoito on hiukan vielä kesken, mutta eiköhän sekin häivy uusien haasteiden myötä. Nyt voisin joka tapauksessa jakaa pari kuvaa teille siitä mitä sain lopulta aikaiseksi, ensiksi kumminkin haluan valaista pikkiriikkisen työni taustaa.

Meillä opinäytetöihin annetaan vuosittain aihe, jonka pohjalta työ tulee suunnitella, tänä vuonna aiheena oli sankarit. Sankarit eivät aluksi olleet alkuunkaan hyvä aihe minulle, olen oikeastaan allerginen koko sanalle. En kuitenkaan antanut itselleni lupaa jäädä allergisen reaktion kouriin. Tajusin, että aihe on hurjan laaja ja tarjoaa hyvin suuren leikkikentän suunnittelulle.  Ajatuksena oli kääntää jonkin sadun pahasta hyvä, koska tottahan sadun voi katsoa useammasta näkökulmasta, ei hyvä ja paha ole niin yksiselitteisiä asioita. Minun ei tarvinut lähteä kuitenkaan tähän kääntämisprosessiin, koska löysin tarinan jossa näin on jo tehty.


Moni varmaan muistaa L. Frank Baumin tarinan Ihmemaa Ozista, Dorothy tytöstä, arasta Leijonasta, aivottomasta Variksenpelätistä ja sydämettömästä peltimiehestä. Satu on hyvin yksioikoinen lastensatu yksinkertaisilla opetuksilla ja selkeillä hyvää ja pahaa edustavilla hahmoilla. Ei erityisen kiinnostava omasta mielestäni. Tämä satu on kumminkin toiminut myös erinomaisena pohjana toiselle kertomukselle, kertomukselle joka kertoo kuinka Ihmemaa Ozin Lännen Ilkeästä Noidasta, tarinan pahasta, tuli paha ja kaikkien pelkäämä noita. Noidan tarinan kertoo Gregory Maguire kirjassaan Noita - Lännen Ilkeän Noidan elämä ja teot, ja tämän kirjan Noidan minä valitsin sankarikseni ja työni innoittajaksi.


Noidan tarinassa oli paljon asioita joita olisi voinut käyttää suunnittelussa. Lukiessani kirjaa uudelleen yksi aihe kumminkin nousi jatkuvasti ylitse muiden. Se oli sielu. Pienestä asti vihreän ihonvärinsä takia karsatettu ja ehkä kiusattukin tyttö kaipasi sielua, ehkä ajatteli sen olevan asia, joka tekee eron hänen ja muiden välille. Hän ei kuitenkaan myöntänyt uskovansa sieluun, ei edes itselleen, silti pakkomielle sieluun nousee kirjassa esiin uudelleen ja uudelleen. Päätin siis valmistaa Noidalle vihatun ja kumminkin salaa kaivatun sielun. Perehdyin sieluun liitettyyn symboliikkaan ja löysin kolmion muodon ja löysin mehiläisen, joka monissa uskomuksissa toimii sielun saattajana. Näistä aineksista löysin lopulta suunnitelman lopulliselle korulle, riipukselle, joka oli muunnettavissa myös yksinkertaisemmaksi riipukseksi ja korvakoruiksi.

Hiukan vähän sinnepäin suuntaa antava suunnitema. 

Pahan alku ja juuri - muuntautuva kaulakoru
Kokoonpano 1

Tällaiselta koru näyttää yhdeksi kokonaisuudeksi koottuna. 

Pahan  alku ja juuri - muuntautuva kaulakoru
Kokoonpano 2

 Riipus.

Korvakorut.



Työn materiaalit:
Valkokulta 585, 750
Keltakulta 585, 750
Mustat timantit
Vihreät turmaliinit
Kromidiopsidi
Onyksihelmet

Näin tällä kertaa. 

- Lilian




2 kommenttia: