Ompeluksia ja sunnuntain asu

Hyvää iltaa.

Minun piti  tehdä viikonloppuna useampiakin asioita. Alunperin ajatuksena oli mennä Helsinkiin miittiin, mutta koska jouduin perumaan osallistumiseni muiden tekemisten takia, jotka myös peruuntuivat, lopputuloksena oli kotona puuhastelua ja päänsärkyä. Ilmat kun eivät ollenkaan ole nyt tämän pienen otuksen puolella, liian kuumaa ja liian hiostavaa, mikä kurjinta, ei edes luvattuja ukkosia. Vähemmästäkin voi olla jo vähän katkera ja pysytellä visusti sisätiloissa.

Sain kumminkin jotain aikaseksi sen lisäksi, että puuhastelin joitakin tylsiä kodin askareita. Ompelin nimittäin vihdoin itselleni kauan kaivatun esiliinan. Moinen on ollut ompelulistalla roikkumassa ajasta iäisyyteen vain, koska se on aivan liian käytännöllinen asia innostaakseen minua. Ylipäätään ompeleminen on hiukan takunnut viime aikoina, haluaisin paljon kaiken näköistä, mutta vaivannäkö ei innosta. Olen kumminkin iloinen, kun vihdoin sain edes jotain tehtyä, löytyipä käyttöä myös ihanalle kissakankaalle, jonka sain viime kesänä äidiltäni. Niskalenkin ja vyötärönauhojen virkaa toimittamaan ompelin punaista ja harmaata samettinauhaa.

Toinen ompelustyö alkoi ja valmistuikin sunnuntaina, nimittäin hupullinen kevyt keeppi. Keeppi on mielestäni kohtuu hankala asuste ja Suomen sääoloissa sille on tavallisesti aika vähän käyttöä. Minun kumminkin teki mieli ja siksi tein sellaisen. Kuvan keepistä saatte sunnuntain asun muodossa, koska pelkältään kuvattuna se on lähinnä.. musta möykky?! Eli tätä kätevää lohikäärmeen siltaa hyödyntäen pääsemme otsikossa mainittuun toiseen aiheeseen, sunnuntain asu olkaa hyvät;

 

Asu on hyvin yksinkertainen ja alushameet on vähennetty minimiin, kiitos siitä yllämainitulle säälle. Asuuni kuului itse ommellut mekko ja keeppi, itse valmistetut (hyvin huonosti kuvassa näkyvä)rannekoru ja kettu rintaneula(Harha-askel, hopea 925), sekä lisäksi sekalainen lajitelma mistä sattuu hankittuja juttuja.

Loppujen lopuksi ihastuin pieneen viittaani aika lailla, joten tulette varmasti näkemään sitä vielä usein, olkoonkin sitten vaikka miten hankala.

~ Lady Lilian